Pertti ja Tuula Vilminkon muisteluita

Kun Päivö vakavasti sairastui edellisen kerran kolmisen vuotta sitten, tarttui Tuula Vilminko ja hänen miehensä Pertti haasteeseen olla tukena Päivölle. Kiitollisena he muistelevat päiviä Päivö Parviaisen seurassa.

Kuvassa: Tuula Vilminko ja Päivö matkalla Nilsiän Lehtomäkeen

Kuva: Pertti ja Tuula Vilminko

Tässä otteita heidän muisteluistaan:

Tuula:

”Kiitollisena muistelen niitä päiviä, joita sain olla Päivö Parviaisen seurassa Nilsiässä Lehtomäen kodissa ja Kalliossa Päivön kodissa.”

Tuula toimi avustajana Päivölle matkoilla Päivön toiseen kotiin Nilsiän Lehtomäen Päivölässä.

Tuula kirjoittaa:

”Unohtumattoman on eräs Helsinki-Kuopio junamatka. Matkalla Päivön pyynnöstä luin Jussin kotimatkan ja Raamattua kuuluvalla selkeällä äänellä. Pyysin välillä taukoa, kun kurkkuun sattui. Päivö laittoi kädet ristiin ja sanoi:

'Rakas Taivaan Isä, paranna Tuulan kurkku.'

Minulle oli suurta Jumalan koulua ja hyvin tarpeellista se aika, jonka sain olla Päivö Parviaisen avustajana.”

Tuula kertoi Päivön haaveilleen vielä Japanin matkastakin aivan viime vuosina. Tähän Tuula ei Päivöä ollut kuitenkaan kannustanut :)

Pertti:

Tuula ja Pertti saattoivat Päivöä, Päivön kodin lähellä sijaitsevaan Pyhän Sydämen kappeliin ja viettivät sitä kautta useita sunnuntaita yhdessä Päivön kanssa.

Kuvassa: Pertti ja Tuula Vilminko lounaalla, yhdessä Päivön kanssa
Kuva: Pertti ja Tuula Vilminko

Pertti kirjoittaa:

”Päivölle oli viime vuosina rakkaita oma kotikirkko, Kallion kirkko, ja Pyhän Sydämen kappeli, myös ihan hänen kotinsa lähellä. Hänellä oli periaate, että mahdollisuuksien mukaan kerran kuussa hän pyrki käymään molemmissa, jos saattajat löytyivät.

Minulla oli ilo käydä vaimoni kanssa Päivön kanssa Pyhän Sydämen kappelissa. Päivö piti kappelin tunnelmasta. Siellä käy paljon nuoria ja lapsia vanhempiensa kanssa. Elämän äänet koskettivat häntä. Lapsissa ja nuorissa hän näki tulevaisuuden seurakunnan.

Soitin aina Päivölle lauantaina ja kysyin vointia. Varmistin, että lähdetäänkö sunnuntaina kirkkoon ja sovittiin, että sunnuntaiaamuna tulemme hyvissä ajoin valmistautumaan.

Aamukuviot ennen lähtöä olivat seuraavanlaiset:

1. Tumma puku päälle
2. Papin tunnukset
3. Saarnatekstin luku
4. Rukous
5. Taksin tilaus
6. Kolehtiraha mukaan ja
7. Kassi, jossa Jussin kotimatka -kirjasia mukaan, Päivön ninikirjoituksella varustettuina. Kirjaset olivat tarkoitettu jaettavaksi taksin kuljettajalle ja lapsille kirkkokahveilla.”

Kuvassa: Päivö sonnustautunut Pyhän Sydämen kappelia varten :)
Kuva: Pertti ja Tuula Vilminko

Pertti muistelee:

”Erikoisesti minulle on jäänyt sieluuni ja sydämeen Päivön voimakas virren veisuu ja ilmiömäinen muisti. Sanoin aina virren lauseen hänelle etukäteen lause kerrallaan ja sen mukaan etenimme. Ehtoollinen jaettiin hänelle penkkiin.

Kirkkokahveilla hän tapasi ystäviään ja jakoi Jussin kotimatka -kirjasia. Jos kahvien jälkeen lähetystilaisuus, hän teki teräviä kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Kotiin palatessa huolehdimme, että Päivö sai ateriansa ja aterian jälkeen hän oli valmis päiväunille peitettäväksi.”

Jos sinulla on muistoja Päivöstä, vaikka lyhyempiäkin (tai pidempiä), niin lähetäpä niitä osoitteeseen paivo.parviainen@gmail.com, niin julkaisemme sitten niitä täällä ja Päivön Facebook-sivuilla.

Siunauksin,

Jaakko Ojala

Puh. 050-3503099