Heini Kataja-Kantolan muisteluita

Kanttori ja kirjailija Heini Kataja-Kantola muistelee Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen nuorten aikuisten kotiseuroja Kauniaisissa huhtikuussa 2000, jonne hän ei ollut, yrityksistään huolimatta, löytänyt puheenpitäjää. 

Hän kirjoittaa:

"Meillä kotona mieheni Askon kanssa oli Sley:n nuorten aikuisten kotiseurat Kauniaisissa huhtikuussa 2000. Oli mukavaa järjestää niitä, mutta en onnistunut yrityksistäni huolimatta saamaan yhtään varttuneempaa teologia meille pitämään puhetta."

Kaikkien yllätykseksi seuroihin oli saapunut lähes yhdeksänkymppinen Päivö kiinalaisen nuoren kanssa. Heini Kataja-Kantola uskoo, että Päivö oli saapunut paikalle Jumalan johdatuksesta ja pitänyt hänen ja miehensä kotona juuri sen puheen, jota he kovasti kaipasivat. 

Päivö oli puhunut "rohkaisevasti" käyttäen yhtä lempiraamatunkohdistaan:

"Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, 
he vaeltavat eivätkä väsy." 
- Jesaja 40:30-31 

Heini Kataja-Kantolan mukaan kuulijat olivat saaneet puheesta "valtavasti voimaa". Hän itse oli odottanut esikoistaan ja hänen ystävänsä, joka oli ollut seuroissa, "aivan pienen vauvansa kanssa" oli sanonut saaneensa puheesta "puhtia monen viikon yövalvomisiin."

Vielä Päivö oli kertonut marttyyrista, joka roviolla palaessaan oli taputtanut käsiään, koska oli sopinut ystävänsä kanssa, että taputtaa käsiään yhteen, jos Jeesus on häntä vastassa. Marttyyri oli taputtanut käsiään päänsä yläpuolella liekeissä innokkaasti monta kertaa merkiksi ystävälleen, että Jeesus auttaa.

Heini Kataja-Kantolan ja miehensä vieraskirjaan Päivö oli vielä tekstannut muistoksi kohdan:

"Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa."
- Fil. 4:13

Heini Kataja-Kantola kirjoittaa:

"Tuntui, että vieraanamme oli enkeleitä!"

Esko Ehon muisteluita

Kittilän entinen kirkkoherra Esko Eho kertoo, että kun hän oli kirkkoherrana viimeistä kevättä vuonna 2004, Päivö oli soittanut Inarista ja kysynyt voisiko hän tulla Kittilään pitämään lähetystilaisuutta, kun oli ollut ”niin helppo lentoyhteys Kittilään”. Eho oli toivottanut hänet tervetulleeksi ja ollut vastassa lentokentällä. Hän kertoo:

”Olin tavannut elämäni aikana lukemattomia pappeja ja hengenmiehiä, mutta kohtasin nyt elävän legendan, joka jätti pysyvän muiston elämääni.”

Aamulla he olivat Päivön toivomuksesta menneet ala-asteelle, missä koolla oli ollut noin 200 oppilasta. Pian oli myös selvinnyt miksi Päivö oli pukenut kevyen verryttelyasun tumman pukunsa alle. Hän oli riisunut pukunsa ja asettunut kumimatolle, jonka oli etukäteen pyytänyt juhlasaliin. Ketterästi Päivö oli heilauttanut vartalonsa pystyasentoon tukien käsillään lantiota ja ruvennut polkemaan jaloillaan, välillä saksia tehden. Eho kertoo:

”Saattoi vain nähdä lasten hämmästyneet ilmeet!”

Aluksi Päivö oli kertonut liikunnan tärkeydestä Jumalan antaman ruumiin hoitamiseksi. Siitä hän oli siirtynyt kertomaan Kiinasta ja kutsumuksestaan kertoa Jeesuksesta kiinaalaisille ja kaikille ihmisille. Eho kertoo:

”Tuskinpa olen tavannut yhtä keskittynyttä kuulijakuntaa!”

Ja jatkaa:

”Illalla oli ollut pieni lähetystilaisuus varttuneelle väelle ja kiitollinen seurakunta osasi arvostaa rovastin elävää esitystä. Mutta paras odotti Kittilää edessäpäin.”

Eho oli kertonut Päivölle tulevasta Kittilän seurakunnan 150 -vuotisjuhlasta ja esittänyt Päivölle virallisen kutsun osallistua juhlille 28. elokuuta 2004. Kiinan lähetin vierailu juhlilla oli ollut erittäin sopivaa, koska juhlilla oli tarkoitus juhlia nimenomaan Eliel Aunoa ja julkistaa Eliel Aunon muistolle juhlakirja. Kittiläläinen rovasti Eliel Auno oli ollut lähetystyössä Suomen Lähetysseuran lähettämänä ja juuri Kiinassa – aivan niinkuin Päivökin.

Päivö oli mennyt juhlille ja hänelle oli varattu tilaisuus lausua tervehdyssanat, joissa paljastui varsinainen yllätysten yllätys. Päivö ei ollutkaan ainoastaan Eliel Aunon Suomen Lähetysseuran Kiinan lähettitoveri, vaan toinen, ja tavallaan ensisijainen, juhlittava, Kittilän ensimmäinen kappalainen, Johan Nordberg (1791-1870), oli Päivön mummin isä. Päivö oli siis mitä suurimmassa määrin juhlitun Kittilän seurakunnan ”oma poika”.

Kuva: Esko Eho
Kuvassa: Päivö isoisoisänsä, Kittilän ensimmäisen kappalaisen, Johan Nordbergin haudalla Kittilässä

Nordberg oli tullut Sodankylästä Kittilään 1828 ja hän saanut Sofiansa kanssa kaikkiaan 11 lasta. Yksi näistä lapsista oli Päivön ukin Paul Petter, eli P. P. niinkuin hän itse itseään kutsui, Parviaisen, liikemiehen ja laivanvarustajan, vaimo.

Kuva: Esko Eho

Kuvassa: Päivö lausumassa tervehdyssanoja Kittilän seurakunnan 150 -vuotisjuhlissa Kittilän kirkossa

Lyhyen tervehdyksensä lopuksi Päivö oli laulanut kiinankielisen laulun ja hänen ”sydämellinen esiintymisensä” oli kirvoittanut liikuttuneelta seurakunnalta aplodit. Eho muistelee:

”Yllätyksekseni ei rovastin työt vielä meidän juhlaamme päättyneet, vaan hän oli sopinut Muonion kirkkoherran, Raimo Kittilän, kanssa vierailustaan Muoniossa. Olihan tietysti vielä aikaa pieneen lähetystilaisuuteen!”

Vuonna 2008 Eho oli vaimonsa kanssa muuttaneet Muhokselle eläkepäiviä viettämään ja muutama vuosi sitten Päivö oli saarnannut Muhoksem kirkossa istuen tuolilla kirkon alttarin edessä. Ja kertoo:

”Hämmästyin hänen voimakasta ja selkeää äänenkäyttöään ja syvällistä julistusta!”

Ja lopettaa sanoihin:

”Olkoon muistosi siunattu, Päivö!”

Lisää muistoja, kuvia, kirjoituksia, videoita ja äänimateriaalia voi lähettää osoitteeseen paivo.parviainen@gmail.com tai peruspostilla:

Päivö Parviaisen henkisen ja hengellisen perinnön vaaliminen

Ruisaumantie 24

71800 Siilinjärvi

Yst. Jaakko

050-3503099

Anneli Kärjen muisteluita

Anneli Kärki kertoo muistelevansa Päivöä lämmöllä ja kiitollisuudella.

Hänen ensimmäinen muistonsa Päivöön liittyy vuonna 2000 Ikkunat auki -tv-sarjan kuvauksiin, jossa hän oli mukana kuvausavustajana.

Kesken haastattelua Päivö oli sulkenut silmänsä. Toimittaja oli pyytänyt puhumaan silmät auki, mutta Päivö oli jatkanut puhetta suljetuin silmin :)

Kun kesken kuvausten oli pidetty lepotauko, Päivö oli ottanut pienet torkut. Päivö oli esitellyt kuvausryhmälle aamuvoimisteluharjoituksiaan. Ketterästi hän oli pyöräyttänyt kuperkeikan kuvauspaikan lepohuoneessa. Sitten kuvaukset olivat taas jatkuneet.



Toisessa kohtaamisessakin Anneli oli ollut enemmän sivustaseuraajan roolissa. Se tapahtui NMKY:n järjestämässä johtajuusseminaarissa huhtikuussa vuonna 2007.

Seminaari järjestettiin pääkaupunkiseudulla. Tuloaulassa oli eri järjestöjen esittelypöytiä. Anneli oli ollut oman esittelypöytänsä takana, kun Päivö oli saapunut seminaariin avustajansa kanssa.

Tuloaulassa oli ollut myös eräs pikku tyttönen muiden kulkijoiden joukossa. Kun Päivö huomasi tytön, hän jätti takkinsa avustajan hoitoon ja kääntyi tyttöön päin. Hän oli hymyillyt tytölle leveästi ja tarttunut häntä kädestä:

"Tiesitkö, että Jeesus rakastaa sinua! Sinä olet Jeesukselle niin arvokas ja tärkeä!"

hän oli kertonut hymyillen. Sitten Päivö oli halannut tyttöstä ja jatkoi matkaansa. Anneli oli seurannut tilannetta ja se oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli napannut äkkiä kameran ja ottanut kuvan tytöstä, jonka julkaisemiseen hänen äitinsä oli antanut luvan. 
Muutamissa tilaisuuksissa, joissa Anneli on itse ollut puhumassa lapsityöntekijöille, hän on kertonut tästä häneen voimakkaasti vaikuttaneesta kohtaamisesta, jota oli saanut seurata.

Päivö oli Annelin mielestä ihminen, joka näki lapset Jeesuksen silmin.

Toimittajana tulee mieleen Päivön tarina siitä, kuinka lapset huusivat Päivön ja muut lähetit nähdessään Kiinassa, että:

"耶稣来了!"

"Yesu lai liao!"

"Jeesus saapui paikalle!"

Näin se menee.

Lisää muistoja, kuvia, videoita ja äänitallenteita voi laittaa osoitteeseen paivo.parviainen@gmail.com .

Aila ja Heikki Sipolan muisteluita

Aila Sipola kertoo kuvia selaillessaan löytäneensä joitakin miehensä Heikki Sipolan ottamia kuvia Päivöstä, joista liitän kolme tähän oheen. Kuvat on otettu Kalajoen Uusheräyksen kesäseuroista vuodelta 2011.

Sipolat tapasivat Päivön ensimmäisen kerran Raahessa vuonna 2004, kun hän oli ollut seurakuntakodilla lähetysillassa. He olivat olleet mukana tuolloin opiskelleiden ulkomaalaisten ystäviensä kanssa. Suurin osa heistä oli ollut kiinalaisia. He olivat olleet hyvin otettuja siitä, että Päivö osasi jutella heidän äidinkielellään.

Sipolat ovat vuodesta 2007 lähtien olleet joka kesänä Uusheräyksen kesäseuroissa. He kertovat aina menneensä siihen kirkkoon, Päivö oli saarnaamassa.

Kurikan seurojen yhteydessä 2007 Päivö saarnasi Aila Sipolan kotikirkossa Kauhajoella. Siellä hän Ailan muistikuvan mukaan vielä jaksoi seistä saarnastuolissa, mutta seuraavina vuosina Päivö saarnanasi istuaaltaan:

”Kuitenkin aina yhtä voimallisesti!”

Lapinlahden kesäseurat 2012 olivat viimeinen kerta, kun Sipolat pääsivät Päivöä kuulemaan.

Lisää muisteluita voi lähettää osoitteeseen: paivo.parviainen@gmail.com

Pertti ja Tuula Vilminkon muisteluita

Kun Päivö vakavasti sairastui edellisen kerran kolmisen vuotta sitten, tarttui Tuula Vilminko ja hänen miehensä Pertti haasteeseen olla tukena Päivölle. Kiitollisena he muistelevat päiviä Päivö Parviaisen seurassa.

Kuvassa: Tuula Vilminko ja Päivö matkalla Nilsiän Lehtomäkeen

Kuva: Pertti ja Tuula Vilminko

Tässä otteita heidän muisteluistaan:

Tuula:

”Kiitollisena muistelen niitä päiviä, joita sain olla Päivö Parviaisen seurassa Nilsiässä Lehtomäen kodissa ja Kalliossa Päivön kodissa.”

Tuula toimi avustajana Päivölle matkoilla Päivön toiseen kotiin Nilsiän Lehtomäen Päivölässä.

Tuula kirjoittaa:

”Unohtumattoman on eräs Helsinki-Kuopio junamatka. Matkalla Päivön pyynnöstä luin Jussin kotimatkan ja Raamattua kuuluvalla selkeällä äänellä. Pyysin välillä taukoa, kun kurkkuun sattui. Päivö laittoi kädet ristiin ja sanoi:

'Rakas Taivaan Isä, paranna Tuulan kurkku.'

Minulle oli suurta Jumalan koulua ja hyvin tarpeellista se aika, jonka sain olla Päivö Parviaisen avustajana.”

Tuula kertoi Päivön haaveilleen vielä Japanin matkastakin aivan viime vuosina. Tähän Tuula ei Päivöä ollut kuitenkaan kannustanut :)

Pertti:

Tuula ja Pertti saattoivat Päivöä, Päivön kodin lähellä sijaitsevaan Pyhän Sydämen kappeliin ja viettivät sitä kautta useita sunnuntaita yhdessä Päivön kanssa.

Kuvassa: Pertti ja Tuula Vilminko lounaalla, yhdessä Päivön kanssa
Kuva: Pertti ja Tuula Vilminko

Pertti kirjoittaa:

”Päivölle oli viime vuosina rakkaita oma kotikirkko, Kallion kirkko, ja Pyhän Sydämen kappeli, myös ihan hänen kotinsa lähellä. Hänellä oli periaate, että mahdollisuuksien mukaan kerran kuussa hän pyrki käymään molemmissa, jos saattajat löytyivät.

Minulla oli ilo käydä vaimoni kanssa Päivön kanssa Pyhän Sydämen kappelissa. Päivö piti kappelin tunnelmasta. Siellä käy paljon nuoria ja lapsia vanhempiensa kanssa. Elämän äänet koskettivat häntä. Lapsissa ja nuorissa hän näki tulevaisuuden seurakunnan.

Soitin aina Päivölle lauantaina ja kysyin vointia. Varmistin, että lähdetäänkö sunnuntaina kirkkoon ja sovittiin, että sunnuntaiaamuna tulemme hyvissä ajoin valmistautumaan.

Aamukuviot ennen lähtöä olivat seuraavanlaiset:

1. Tumma puku päälle
2. Papin tunnukset
3. Saarnatekstin luku
4. Rukous
5. Taksin tilaus
6. Kolehtiraha mukaan ja
7. Kassi, jossa Jussin kotimatka -kirjasia mukaan, Päivön ninikirjoituksella varustettuina. Kirjaset olivat tarkoitettu jaettavaksi taksin kuljettajalle ja lapsille kirkkokahveilla.”

Kuvassa: Päivö sonnustautunut Pyhän Sydämen kappelia varten :)
Kuva: Pertti ja Tuula Vilminko

Pertti muistelee:

”Erikoisesti minulle on jäänyt sieluuni ja sydämeen Päivön voimakas virren veisuu ja ilmiömäinen muisti. Sanoin aina virren lauseen hänelle etukäteen lause kerrallaan ja sen mukaan etenimme. Ehtoollinen jaettiin hänelle penkkiin.

Kirkkokahveilla hän tapasi ystäviään ja jakoi Jussin kotimatka -kirjasia. Jos kahvien jälkeen lähetystilaisuus, hän teki teräviä kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Kotiin palatessa huolehdimme, että Päivö sai ateriansa ja aterian jälkeen hän oli valmis päiväunille peitettäväksi.”

Jos sinulla on muistoja Päivöstä, vaikka lyhyempiäkin (tai pidempiä), niin lähetäpä niitä osoitteeseen paivo.parviainen@gmail.com, niin julkaisemme sitten niitä täällä ja Päivön Facebook-sivuilla.

Siunauksin,

Jaakko Ojala

Puh. 050-3503099

Ylläpidosta

Kuvassa: Kaksi Kiinan piirin veteraania, Päivö Parviainen ja Kaiju Brummer.
Kuva: Jaakko Ojala

Päivö Parviainen -sivua ylläpitää allekirjoittanut. Tutustuin Päivöön vuonna 2000 Suomen Lähetysseuran Kiinan piirissä. Olin silloin 19-vuotias. Olin lukenut Raamatusta, Kuninkaiden kirjoista, kuinka hyvillä kuninkailla oli hyviä hengellisiä mentoreita. Erään kerran Helsingin keskustassa kävellessäni muistan rukoilleeni, että minäkin saisin sellaisen mentorin. En vielä tuntenut Päivöä. Sitten, kun tutustuin Päivöön, ajattelin, että tässä se on. Tältä mieheltä haluan oppia kaiken minkä voin.

Ostin Päivöstä kertovan kirjan ja luin sen. Sitten aloin käydä Kiinan piirin lisäksi Kallion aamurukouspiirissä, joka vielä silloin kokoontui joka aamu ja johon Päivö osallistui aina, kun oli Helsingissä. Yhä enemmän aloin käydä Päivön kanssa myös muualla, kuten aamurukouspiirin jälkeen Pelastusarmeijalla, kauppahallissa, sairaalavierailuilla ja niin edespäin. Matkin Päivöä myös muuten. Rupesin ottamaan aamulla ja illalla kylmiä ja kuumia suihkuja, rupesin jumppaamaan ja juomaan yrttiteetä ja niin edespäin.



Kuvassa: Tuomiokirkon aamurukouspiiriläisiä, aamupalalla käytiin aamupiirin jälkeen
Kuva: Jaakko Ojala

Aloitin yliopisto-opinnot vuonna 2001 ja aloitin kiinan opinnot heti ensimmäisenä vuonna. Toisen opiskeluvuoden vietin Taiwanilla, jossa Päivö oli tehnyt lähetystyötä vuosina 1956-1972 kolmeen otteeseen. Vietin siellä aikaa Päivölle läheisen ihmisen, lähetystyöntekijä Jukka Pyrhösen, kanssa, jonka kanssa olin opiskellut kiinan kieltä myös Helsingin yliopistossa ensimmäisenä opiskeluvuotenani.

(Tähän kuva Jukasta ja minusta Taiwanilla)

Taiwanilta Suomeen tultuani vuonna 2003 aloin käydä aamurukouspiirissä melkein joka päivä, vaikka se ei aina ollut ihan helppoa, koska piiri alkoi niin aikaisin ja asuin vähän kauempana. Lopulta muistaakseni vuonna 2004 muutin asumaan alivuokralle Päivön omistamaan asuntoon Kaarlenkadulle, Päivön omaa asuntoa vastapäätä. Yhteiseen elämäämme ja työhömme liittyi monia vaiheita, kuten Kolumbiassa ja Filippiineillä lähimmäistyötä tekevän Koti Katulapselle –järjestön perustaminen ja nuorisotyön aloittaminen koulusurmien järkyttämässä Jokelassa.

(Tähän kuva Jokelasta)

Päivö oli todella monessa mukana ja milloin vain mahdollista, ja joskus silloinkin kun se oli mahdotonta, niin olin hänen mukanaan. Erityisen lämpiminä ovat jääneet mieleen käynnit kehitysvammakodissa ja eduskunnan pastorien rukouspiirit, joissa molemmissa mukanaolo oli suuri etuoikeus. Erityisesti mieleen on jäänyt myös kiinalaisen Veli Taivaallisen vierailu Päivön luona yhdessä taiwanilaisen kollegansa kanssa. Veli Yun piti taiwanilaista hengellisenä isänään ja tämä taiwanilainen piti Päivöä hengellisenä isänään.

(Tähän kuva Päivöstä ja Veli Taivaallisesta)

Vuonna 2006 olin puoli vuotta töissä Päivön entisessä koulussa, Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa, International Baccalaureate –tutkintoa suorittaville lukiolaisille kansantaloustiedettä. Siellä Päivö oli saanut papinkutsumuksensa, kun kirjailija Lauri Pohjanpää oli hänelle sanonut, että: ”Sinusta, Päivö, voisi tulla pappi.” En ole tätä aikaisemmin ajatellut, mutta samassa yliopistossakin olemme opiskelleet, Päivö teologian maisteriksi, minä valtiotieteiden maisteriksi. Tiedekunnat sijaitsevat fyysisesti hyvin lähellä toisiaan.

(Tähän kuva SYK:stä ja/tai kuva Päivöstä yliopistolla)

Kun vietin Päivön kanssa tai hyvin voimakkaan vaikutuksen alaisena melkein koko ajan vuodesta 2000 vuoteen 2010, meidän ystäväpiirimme, ainakin Helsingissä muodostuivat melkein identtisiksi. Perheeni ja sukunikin ovat Päivölle tuttuja eri yhteyksistä, erityisesti sukujuhlista, joissa Päivö vieraili. Erityisen rakkaiksi minulle tulivat ihanat aamurukouspiiriläisemme, joista moneen on tietenkin edelleenkin tiiviit yhteydet, vaikka nyt asunkin Pohjois-Savossa.

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa Päivön alivuokralaisena asuessani aloin tehdä enemmän tai vähemmän itsenäisesti (aamurukouspiiri oli aina rukouksin ja usein muutenkin mukana) niitä asioita, mitä Päivö joko teki tai mitä ajattelin, että hän pitäisi tärkeänä. Aloin pitää pyhäkoulua Kallion seurakunnassa, kun se oli vaarassa loppua. Aloin käydä vanhainkodeissa tapaamassa vanhuksia. Kouluvierailujakin kokeilin.

(Tähän kuva Päivöstä sukujuhlissa)

Vuonna 2007 suuntasin matkani Luoteis-Hunaniin, jossa Päivön lähetystyöntekijän ura oli alkanut, ja jonne hän jäi muiden Suomen Lähetysseuran lähettien lähdettyä Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen. Halusin tutustua siihen paikkaan, jossa Päivö oli töitä tehnyt vuosina 1946-1954. Sittemmin minua kutsuttiin työyhteyteenkin siihen seurakuntaan, jossa Päivö oli työtä tehnyt Zhangjiajiessä. Tämä haave on kuitenkin vielä toteutumatta.

Zhangjiajien työhön liittyen Päivö oli suositellut, että hakisin opiskelemaan Missionuorten opetuslapseuskouluun, jonne hainkin. Siinä yhteydessä hän kirjoitti suosituskirjeeseensä muun muassa, että: ”Toivoisin, että Jaakko jatkaisi työtäni Kiinassa.” Kevätlukukauden 2007 Hunanissa vaikutinkin. Missionuorten kurssia suoritin vuonna 2012, Ison Kirjan peruskurssia vuonna 2009, Kylväjän minilähetyskurssia vuonna 2005 ja Lähetysseuran esilähetyskurssia vuonna 2000.

(Tähän kuva evankeliointitoiminnasta Luoteis-Hunanissa)

Päivön työhön liittyi olennaisena osana se, että hän vietti aikaa sairaiden ja syrjäytyneiden kanssa. Päivön alivuokralaisena kokeilin sitä, että majoitin luonani kadulla tapaamiani ihmisiä tai asuin heidän kanssaan. Vuonna 2009 tätä oli pidempi jakso, kun yritin autella kadulla tapaamaani henkilöä kuiville huumeista asumalla hänen kanssaan kevään ja syksyn 2009. Moraalinen tuki tähän tuli Päivöltä, vaikka lopulta kaikki päätökseni ovat tietenkin omiani ja niistä kannan vastuun.

Näky ylläpitää Päivön henkistä ja hengellistä perintöä ei ole koskaan jättänyt minua. Tähän liittyy Facebook-sivun perustaminenkin. Suuri osa Päivön aineistoa on minulla. Niitä usein tutkistelen ja niihin liittyviä postauksia usein postailen. Parhaillaan on myös menossa pieni kirjaprojektikin asian tiimoilta. On ollut ihanaa tutustua Päivöön ja vielä parempaa tutustua meidän Herraamme Jeesukseen!

Tämmöistä.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus, olkoon meidän kaikkien kanssa. Nyt ja aina. Aamen.

Ystävällisin terveisin,

Jaakko Ojala
Ylläpito
Puh. 050-3503099