Heini Kataja-Kantolan muisteluita

Kanttori ja kirjailija Heini Kataja-Kantola muistelee Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen nuorten aikuisten kotiseuroja Kauniaisissa huhtikuussa 2000, jonne hän ei ollut, yrityksistään huolimatta, löytänyt puheenpitäjää. 

Hän kirjoittaa:

"Meillä kotona mieheni Askon kanssa oli Sley:n nuorten aikuisten kotiseurat Kauniaisissa huhtikuussa 2000. Oli mukavaa järjestää niitä, mutta en onnistunut yrityksistäni huolimatta saamaan yhtään varttuneempaa teologia meille pitämään puhetta."

Kaikkien yllätykseksi seuroihin oli saapunut lähes yhdeksänkymppinen Päivö kiinalaisen nuoren kanssa. Heini Kataja-Kantola uskoo, että Päivö oli saapunut paikalle Jumalan johdatuksesta ja pitänyt hänen ja miehensä kotona juuri sen puheen, jota he kovasti kaipasivat. 

Päivö oli puhunut "rohkaisevasti" käyttäen yhtä lempiraamatunkohdistaan:

"Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, 
he vaeltavat eivätkä väsy." 
- Jesaja 40:30-31 

Heini Kataja-Kantolan mukaan kuulijat olivat saaneet puheesta "valtavasti voimaa". Hän itse oli odottanut esikoistaan ja hänen ystävänsä, joka oli ollut seuroissa, "aivan pienen vauvansa kanssa" oli sanonut saaneensa puheesta "puhtia monen viikon yövalvomisiin."

Vielä Päivö oli kertonut marttyyrista, joka roviolla palaessaan oli taputtanut käsiään, koska oli sopinut ystävänsä kanssa, että taputtaa käsiään yhteen, jos Jeesus on häntä vastassa. Marttyyri oli taputtanut käsiään päänsä yläpuolella liekeissä innokkaasti monta kertaa merkiksi ystävälleen, että Jeesus auttaa.

Heini Kataja-Kantolan ja miehensä vieraskirjaan Päivö oli vielä tekstannut muistoksi kohdan:

"Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa."
- Fil. 4:13

Heini Kataja-Kantola kirjoittaa:

"Tuntui, että vieraanamme oli enkeleitä!"