Esko Ehon muisteluita

Kittilän entinen kirkkoherra Esko Eho kertoo, että kun hän oli kirkkoherrana viimeistä kevättä vuonna 2004, Päivö oli soittanut Inarista ja kysynyt voisiko hän tulla Kittilään pitämään lähetystilaisuutta, kun oli ollut ”niin helppo lentoyhteys Kittilään”. Eho oli toivottanut hänet tervetulleeksi ja ollut vastassa lentokentällä. Hän kertoo:

”Olin tavannut elämäni aikana lukemattomia pappeja ja hengenmiehiä, mutta kohtasin nyt elävän legendan, joka jätti pysyvän muiston elämääni.”

Aamulla he olivat Päivön toivomuksesta menneet ala-asteelle, missä koolla oli ollut noin 200 oppilasta. Pian oli myös selvinnyt miksi Päivö oli pukenut kevyen verryttelyasun tumman pukunsa alle. Hän oli riisunut pukunsa ja asettunut kumimatolle, jonka oli etukäteen pyytänyt juhlasaliin. Ketterästi Päivö oli heilauttanut vartalonsa pystyasentoon tukien käsillään lantiota ja ruvennut polkemaan jaloillaan, välillä saksia tehden. Eho kertoo:

”Saattoi vain nähdä lasten hämmästyneet ilmeet!”

Aluksi Päivö oli kertonut liikunnan tärkeydestä Jumalan antaman ruumiin hoitamiseksi. Siitä hän oli siirtynyt kertomaan Kiinasta ja kutsumuksestaan kertoa Jeesuksesta kiinaalaisille ja kaikille ihmisille. Eho kertoo:

”Tuskinpa olen tavannut yhtä keskittynyttä kuulijakuntaa!”

Ja jatkaa:

”Illalla oli ollut pieni lähetystilaisuus varttuneelle väelle ja kiitollinen seurakunta osasi arvostaa rovastin elävää esitystä. Mutta paras odotti Kittilää edessäpäin.”

Eho oli kertonut Päivölle tulevasta Kittilän seurakunnan 150 -vuotisjuhlasta ja esittänyt Päivölle virallisen kutsun osallistua juhlille 28. elokuuta 2004. Kiinan lähetin vierailu juhlilla oli ollut erittäin sopivaa, koska juhlilla oli tarkoitus juhlia nimenomaan Eliel Aunoa ja julkistaa Eliel Aunon muistolle juhlakirja. Kittiläläinen rovasti Eliel Auno oli ollut lähetystyössä Suomen Lähetysseuran lähettämänä ja juuri Kiinassa – aivan niinkuin Päivökin.

Päivö oli mennyt juhlille ja hänelle oli varattu tilaisuus lausua tervehdyssanat, joissa paljastui varsinainen yllätysten yllätys. Päivö ei ollutkaan ainoastaan Eliel Aunon Suomen Lähetysseuran Kiinan lähettitoveri, vaan toinen, ja tavallaan ensisijainen, juhlittava, Kittilän ensimmäinen kappalainen, Johan Nordberg (1791-1870), oli Päivön mummin isä. Päivö oli siis mitä suurimmassa määrin juhlitun Kittilän seurakunnan ”oma poika”.

Kuva: Esko Eho
Kuvassa: Päivö isoisoisänsä, Kittilän ensimmäisen kappalaisen, Johan Nordbergin haudalla Kittilässä

Nordberg oli tullut Sodankylästä Kittilään 1828 ja hän saanut Sofiansa kanssa kaikkiaan 11 lasta. Yksi näistä lapsista oli Päivön ukin Paul Petter, eli P. P. niinkuin hän itse itseään kutsui, Parviaisen, liikemiehen ja laivanvarustajan, vaimo.

Kuva: Esko Eho

Kuvassa: Päivö lausumassa tervehdyssanoja Kittilän seurakunnan 150 -vuotisjuhlissa Kittilän kirkossa

Lyhyen tervehdyksensä lopuksi Päivö oli laulanut kiinankielisen laulun ja hänen ”sydämellinen esiintymisensä” oli kirvoittanut liikuttuneelta seurakunnalta aplodit. Eho muistelee:

”Yllätyksekseni ei rovastin työt vielä meidän juhlaamme päättyneet, vaan hän oli sopinut Muonion kirkkoherran, Raimo Kittilän, kanssa vierailustaan Muoniossa. Olihan tietysti vielä aikaa pieneen lähetystilaisuuteen!”

Vuonna 2008 Eho oli vaimonsa kanssa muuttaneet Muhokselle eläkepäiviä viettämään ja muutama vuosi sitten Päivö oli saarnannut Muhoksem kirkossa istuen tuolilla kirkon alttarin edessä. Ja kertoo:

”Hämmästyin hänen voimakasta ja selkeää äänenkäyttöään ja syvällistä julistusta!”

Ja lopettaa sanoihin:

”Olkoon muistosi siunattu, Päivö!”

Lisää muistoja, kuvia, kirjoituksia, videoita ja äänimateriaalia voi lähettää osoitteeseen paivo.parviainen@gmail.com tai peruspostilla:

Päivö Parviaisen henkisen ja hengellisen perinnön vaaliminen

Ruisaumantie 24

71800 Siilinjärvi

Yst. Jaakko

050-3503099

Anneli Kärjen muisteluita

Anneli Kärki kertoo muistelevansa Päivöä lämmöllä ja kiitollisuudella.

Hänen ensimmäinen muistonsa Päivöön liittyy vuonna 2000 Ikkunat auki -tv-sarjan kuvauksiin, jossa hän oli mukana kuvausavustajana.

Kesken haastattelua Päivö oli sulkenut silmänsä. Toimittaja oli pyytänyt puhumaan silmät auki, mutta Päivö oli jatkanut puhetta suljetuin silmin :)

Kun kesken kuvausten oli pidetty lepotauko, Päivö oli ottanut pienet torkut. Päivö oli esitellyt kuvausryhmälle aamuvoimisteluharjoituksiaan. Ketterästi hän oli pyöräyttänyt kuperkeikan kuvauspaikan lepohuoneessa. Sitten kuvaukset olivat taas jatkuneet.



Toisessa kohtaamisessakin Anneli oli ollut enemmän sivustaseuraajan roolissa. Se tapahtui NMKY:n järjestämässä johtajuusseminaarissa huhtikuussa vuonna 2007.

Seminaari järjestettiin pääkaupunkiseudulla. Tuloaulassa oli eri järjestöjen esittelypöytiä. Anneli oli ollut oman esittelypöytänsä takana, kun Päivö oli saapunut seminaariin avustajansa kanssa.

Tuloaulassa oli ollut myös eräs pikku tyttönen muiden kulkijoiden joukossa. Kun Päivö huomasi tytön, hän jätti takkinsa avustajan hoitoon ja kääntyi tyttöön päin. Hän oli hymyillyt tytölle leveästi ja tarttunut häntä kädestä:

"Tiesitkö, että Jeesus rakastaa sinua! Sinä olet Jeesukselle niin arvokas ja tärkeä!"

hän oli kertonut hymyillen. Sitten Päivö oli halannut tyttöstä ja jatkoi matkaansa. Anneli oli seurannut tilannetta ja se oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli napannut äkkiä kameran ja ottanut kuvan tytöstä, jonka julkaisemiseen hänen äitinsä oli antanut luvan. 
Muutamissa tilaisuuksissa, joissa Anneli on itse ollut puhumassa lapsityöntekijöille, hän on kertonut tästä häneen voimakkaasti vaikuttaneesta kohtaamisesta, jota oli saanut seurata.

Päivö oli Annelin mielestä ihminen, joka näki lapset Jeesuksen silmin.

Toimittajana tulee mieleen Päivön tarina siitä, kuinka lapset huusivat Päivön ja muut lähetit nähdessään Kiinassa, että:

"耶稣来了!"

"Yesu lai liao!"

"Jeesus saapui paikalle!"

Näin se menee.

Lisää muistoja, kuvia, videoita ja äänitallenteita voi laittaa osoitteeseen paivo.parviainen@gmail.com .

Aila ja Heikki Sipolan muisteluita

Aila Sipola kertoo kuvia selaillessaan löytäneensä joitakin miehensä Heikki Sipolan ottamia kuvia Päivöstä, joista liitän kolme tähän oheen. Kuvat on otettu Kalajoen Uusheräyksen kesäseuroista vuodelta 2011.

Sipolat tapasivat Päivön ensimmäisen kerran Raahessa vuonna 2004, kun hän oli ollut seurakuntakodilla lähetysillassa. He olivat olleet mukana tuolloin opiskelleiden ulkomaalaisten ystäviensä kanssa. Suurin osa heistä oli ollut kiinalaisia. He olivat olleet hyvin otettuja siitä, että Päivö osasi jutella heidän äidinkielellään.

Sipolat ovat vuodesta 2007 lähtien olleet joka kesänä Uusheräyksen kesäseuroissa. He kertovat aina menneensä siihen kirkkoon, Päivö oli saarnaamassa.

Kurikan seurojen yhteydessä 2007 Päivö saarnasi Aila Sipolan kotikirkossa Kauhajoella. Siellä hän Ailan muistikuvan mukaan vielä jaksoi seistä saarnastuolissa, mutta seuraavina vuosina Päivö saarnanasi istuaaltaan:

”Kuitenkin aina yhtä voimallisesti!”

Lapinlahden kesäseurat 2012 olivat viimeinen kerta, kun Sipolat pääsivät Päivöä kuulemaan.

Lisää muisteluita voi lähettää osoitteeseen: paivo.parviainen@gmail.com